Kaikkea voi tapahtua, kun kuusi asialleen omistautunutta nuorta
päästävät mielikuvituksensa valloilleen. Kesäisissä vihreän sävyissä
paistatellut Porin keskustakin muuttuu siinä rytäkässä mustavalkoiseksi
kuin vanhan hyvän ajan elävä kuva.
NOISEn kesäleiri
Tämä ei suinkaan ole esittelyteksti sellaiselle sadulle, jossa pudotaan ensin monttuun ja sitten löydetään itsensä ihmemaasta, vaan ihan realistinen kuvaus Porin lastenkulttuurikeskus – Satakunnan lastenkulttuuriverkoston yhteistyössä Porin seudun kansalaisopiston kanssa järjestämästä NOISEn kesäleiristä. Kaikille satakuntalaisille nuorille ikänumeroihin niin turhan tarkasti tuijottamatta suunnattu valokuvausleiri tarjoaa kiinnostuneille monimuotoista otetta otosten maailmaan. NOISEn toiminta on täysin ilmaista, eikä mukaan lyöttäytymiseen vaadita edes omaa kameraa, ainoastaan pilkahtelevaa uteliaisuutta kuvaa ja sen ottamista kohtaan.
”Anteeksi, päässänne on Camera Obscura”
Jo useampana vuotena kesäloman loputtoman pituisia päiviä piristänyt tapahtuma laukaistiin vähintäänkin näyttävästi käyntiin kirjaston seinustalla tiistai-aamupäivällä, jolloin joukko nuoria tapaili yksi kerallaan askelia hieman haparoiden erikoinen rakennelma päässään. Tämä ”Otuksen kuvatukseksi” nimetty yksisilmäinen mööpeli palveli kuitenkin ohikulkijoiden hämmentämisen ohella myös syvempää tarkoitusta, sillä sen sisällä voi kokea Camera Obscuraksi kutsutun ilmiön. Kypärä päässä maailma vaimenee ja oma visio heittäytyy täysin nurinkuriseksi valon siivilöityessä läpi ainoastaan yhdestä pienestä rei’ästä. Nuoret ottivat tämän maisemanvaihdoksen vastaan erittäin riemukkaina, vaikka Camera Obscuran logiikka vaatikin tukun uteliaita lisäkysymyksiä täysin auetakseen.
Kaduntallaajien kummastuttamisesta
siirryttiinkin sulavasti rakentamaan jokaiselle ikiomaa kameraa. Kuulostaa äkkiseltään kunnianhimoiselta projektilta, mutta vetäjänä toimineen kuvataiteilija Anne Salmelan huolellisella opastuksella kantoi jokainen leiriläinen jo tunnin kuluttua kainalossaan täysin kuvauskelpoista kameraa. Tiiviillä teipillä ja mustalla maalilla vuoratuilla kenkälaatikoilla päästiin kädenkäänteessä lähemmäs valokuvauksen historiaa ja täysin omanlaistaan taidemuotoa.
Päivän kantavana teemana toimi neulanreikäkameralla kuvaaminen ja pimiötyöskentely. Nuorille pimiön mystiseen, kemikaaleilta tuoksuvaan ja punaisena hohkaavaan, maailmaan livahtaminen tarjosi aivan uudenlaisen kokemuksen. Pimiön hämyssäkin kollektiivinen innostus paistoi selkeänä kaikkien kasvoilta. Ohjaajan valotettua ryhmäänsä käytettävän kuvaustaktiikan hienouksista ja vaaranpaikoista, oltiinkin jo valmiita ryntäämään puistoon etsimään sitä visionäärisintä kuvakulmaa jokaisen ihkaensimmäiselle yritykselle näpätä kuva pahvilaatikolla.
Uusia näkökulmia Porin kaupunkiin
Jos jo pelkästään pimiössä pyörähtäminen iski kuvausmieliseen nuorisoon intoa, niin ensimmäisten otoskokeilujen pudottaminen kehitteeseen sai heidät suorastaan räiskymään siitä! Onko mitään palkitsevampaa kuin tuntien työskentelyn jälkeen viimein nähdä valkoisen muuttuminen mustaksi ja edelleen harmaan eri sävyiksi, muodostaen lopulta täysin ymmärrettävän kuvan, vaikkakin negatiivin itsestään. Värimaailman tila olikin loppupäivän ainoa negatiivinen asia, nuorten ryntäillessä pitkin lähimantuja tuijottaen tiiviisti kännykköjensä sekuntikelloja juuri sen optimaalisimman valotusajan määrittelemiseksi. Otos otokselta paperille tallentui entistä tarkempana Porin keskusta täysin ennennäkemättömällä tavalla. Harmaana, kyllä, mutta samalla kiehtovampana ja yllätyksellisempänä kuin yksikään nuorista oli sitä koskaan ennen kohdannut.
Seuraava päivä kalan silmin
NOISEn leireilyt eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan seuraavana päivänä jatkettiin yhtä kovalla meiningillä hieman modernimpien kuvausmetodien parissa. Helteinen iltapäivä aloitettiin ulkoiluttamalla erityyppisiä objektiiveja, joita nuoret saivat testailla Kirjurinluodon maisemissa, suorittaen samalla perspektiiviajatteluun kannustavia kuvaustehtäviä. Erityisesti yksiöbileiden pelastajanakin tunnettu kalansilmäobjektiivi aiheutti photaajissa monenmoista kommentaatiota aina vilpittömästä ihastuksesta suoranaiseen vihastukseen.
Auringon paahtaessa armottomana pilvettömältä taivaalta ei mikään olisi voinut olla virkistävämpää kuin popojen potkaiseminen jalasta ja kirmaaminen rantaveteen! Kirvatsin rannalle kerääntyneet auringonpalvojat saattoivat parikin kertaa vetäistä syvään henkeä silkasta kauhusta nuorison upottaessa kamerakalustonsa surutta Kokemäenjoen sumuisiin vesiin, mutta kaikkien yhteiseksi helpotukseksi kyseessä olivat vartavasten vedenalaiskuvaukseen tarkoitetut pokkarit. Valitettavasti tätä monelle täysin uutta perspektiiviä ei teknisistä syistä voitu yhdistää kalansilmäobjektiiviin, mutta melkomoinen vedenalainen valtakunta saatiin näilläkin eväillä avautumaan.
Mikäli teksti kirvoitti liki käsinkosketeltavia haaveita näkökulman vaihdoksesta ja maailman kokemisesta täysin uudesta vinkkelistä, murheeseen ei ole aihetta, sillä NOISEn toiminta jatkuu entistäkin valovoimaisempana ensi syksyn hehkuvissa väreissä. Kokoontuminen Taidemuseolla 10.09. Nähdään!
NOISEn kesäleiri
Tämä ei suinkaan ole esittelyteksti sellaiselle sadulle, jossa pudotaan ensin monttuun ja sitten löydetään itsensä ihmemaasta, vaan ihan realistinen kuvaus Porin lastenkulttuurikeskus – Satakunnan lastenkulttuuriverkoston yhteistyössä Porin seudun kansalaisopiston kanssa järjestämästä NOISEn kesäleiristä. Kaikille satakuntalaisille nuorille ikänumeroihin niin turhan tarkasti tuijottamatta suunnattu valokuvausleiri tarjoaa kiinnostuneille monimuotoista otetta otosten maailmaan. NOISEn toiminta on täysin ilmaista, eikä mukaan lyöttäytymiseen vaadita edes omaa kameraa, ainoastaan pilkahtelevaa uteliaisuutta kuvaa ja sen ottamista kohtaan.
”Anteeksi, päässänne on Camera Obscura”
Jo useampana vuotena kesäloman loputtoman pituisia päiviä piristänyt tapahtuma laukaistiin vähintäänkin näyttävästi käyntiin kirjaston seinustalla tiistai-aamupäivällä, jolloin joukko nuoria tapaili yksi kerallaan askelia hieman haparoiden erikoinen rakennelma päässään. Tämä ”Otuksen kuvatukseksi” nimetty yksisilmäinen mööpeli palveli kuitenkin ohikulkijoiden hämmentämisen ohella myös syvempää tarkoitusta, sillä sen sisällä voi kokea Camera Obscuraksi kutsutun ilmiön. Kypärä päässä maailma vaimenee ja oma visio heittäytyy täysin nurinkuriseksi valon siivilöityessä läpi ainoastaan yhdestä pienestä rei’ästä. Nuoret ottivat tämän maisemanvaihdoksen vastaan erittäin riemukkaina, vaikka Camera Obscuran logiikka vaatikin tukun uteliaita lisäkysymyksiä täysin auetakseen.
Kaduntallaajien kummastuttamisesta
siirryttiinkin sulavasti rakentamaan jokaiselle ikiomaa kameraa. Kuulostaa äkkiseltään kunnianhimoiselta projektilta, mutta vetäjänä toimineen kuvataiteilija Anne Salmelan huolellisella opastuksella kantoi jokainen leiriläinen jo tunnin kuluttua kainalossaan täysin kuvauskelpoista kameraa. Tiiviillä teipillä ja mustalla maalilla vuoratuilla kenkälaatikoilla päästiin kädenkäänteessä lähemmäs valokuvauksen historiaa ja täysin omanlaistaan taidemuotoa.
Päivän kantavana teemana toimi neulanreikäkameralla kuvaaminen ja pimiötyöskentely. Nuorille pimiön mystiseen, kemikaaleilta tuoksuvaan ja punaisena hohkaavaan, maailmaan livahtaminen tarjosi aivan uudenlaisen kokemuksen. Pimiön hämyssäkin kollektiivinen innostus paistoi selkeänä kaikkien kasvoilta. Ohjaajan valotettua ryhmäänsä käytettävän kuvaustaktiikan hienouksista ja vaaranpaikoista, oltiinkin jo valmiita ryntäämään puistoon etsimään sitä visionäärisintä kuvakulmaa jokaisen ihkaensimmäiselle yritykselle näpätä kuva pahvilaatikolla.
Uusia näkökulmia Porin kaupunkiin
Jos jo pelkästään pimiössä pyörähtäminen iski kuvausmieliseen nuorisoon intoa, niin ensimmäisten otoskokeilujen pudottaminen kehitteeseen sai heidät suorastaan räiskymään siitä! Onko mitään palkitsevampaa kuin tuntien työskentelyn jälkeen viimein nähdä valkoisen muuttuminen mustaksi ja edelleen harmaan eri sävyiksi, muodostaen lopulta täysin ymmärrettävän kuvan, vaikkakin negatiivin itsestään. Värimaailman tila olikin loppupäivän ainoa negatiivinen asia, nuorten ryntäillessä pitkin lähimantuja tuijottaen tiiviisti kännykköjensä sekuntikelloja juuri sen optimaalisimman valotusajan määrittelemiseksi. Otos otokselta paperille tallentui entistä tarkempana Porin keskusta täysin ennennäkemättömällä tavalla. Harmaana, kyllä, mutta samalla kiehtovampana ja yllätyksellisempänä kuin yksikään nuorista oli sitä koskaan ennen kohdannut.
Seuraava päivä kalan silmin
NOISEn leireilyt eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan seuraavana päivänä jatkettiin yhtä kovalla meiningillä hieman modernimpien kuvausmetodien parissa. Helteinen iltapäivä aloitettiin ulkoiluttamalla erityyppisiä objektiiveja, joita nuoret saivat testailla Kirjurinluodon maisemissa, suorittaen samalla perspektiiviajatteluun kannustavia kuvaustehtäviä. Erityisesti yksiöbileiden pelastajanakin tunnettu kalansilmäobjektiivi aiheutti photaajissa monenmoista kommentaatiota aina vilpittömästä ihastuksesta suoranaiseen vihastukseen.
Auringon paahtaessa armottomana pilvettömältä taivaalta ei mikään olisi voinut olla virkistävämpää kuin popojen potkaiseminen jalasta ja kirmaaminen rantaveteen! Kirvatsin rannalle kerääntyneet auringonpalvojat saattoivat parikin kertaa vetäistä syvään henkeä silkasta kauhusta nuorison upottaessa kamerakalustonsa surutta Kokemäenjoen sumuisiin vesiin, mutta kaikkien yhteiseksi helpotukseksi kyseessä olivat vartavasten vedenalaiskuvaukseen tarkoitetut pokkarit. Valitettavasti tätä monelle täysin uutta perspektiiviä ei teknisistä syistä voitu yhdistää kalansilmäobjektiiviin, mutta melkomoinen vedenalainen valtakunta saatiin näilläkin eväillä avautumaan.
Mikäli teksti kirvoitti liki käsinkosketeltavia haaveita näkökulman vaihdoksesta ja maailman kokemisesta täysin uudesta vinkkelistä, murheeseen ei ole aihetta, sillä NOISEn toiminta jatkuu entistäkin valovoimaisempana ensi syksyn hehkuvissa väreissä. Kokoontuminen Taidemuseolla 10.09. Nähdään!
